Kuka minä olen?

Olen 19-vuotias helsinkiläinen nuori nainen, kevään 2012 ylioppilas Kallion lukiosta. Aloitan syksyllä 2012 opiskeluni Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmassa.

Tällä hetkellä asun Haagassa pienessä kaksiossa ja haaveilen vapaaehtoistyöstä Nepalissa. Innostun helposti erilaisista projekteista, ja kalenteri tuntuukin täyttyvän aina pitkälle eteen päin. Elämän kohokohdiksi koen ne hetket, jolloin tunnen saaneeni jotakin aikaiseksi. Ihmisjoukossa oleminen ja maailman tilasta väitteleminen tuovat paljon sisältöä elämääni siinä missä tapahtumien järjestäminen, hyväntekeväisyysprojektien organisoiminen kuin opiskelijabileetkin.

Vapaa-ajallani osallistun Nuorten Ääni -toimituksen toimintaan, kierrän kouluissa Itämeri-lähettiläänä, kirjoitan päiväkirjaa ja luen kaikkea aikakausilehdistä klassikkoromaaneihin. Fyysisesti haastan itseäni aikuisbaletin ja tankotanssin parissa. Teen paljon käsitöitä ja siihen liittyen ylläpidän Hyvän Mielen Sukat -sukkahaastetta, jossa neulotaan villasukkia nuorille mielenterveyspotilaille.

Minulle maailma näyttäytyy ihmeellisenä paikkana täynnä mahdollisuuksia, joista kaikki eivät kuitenkaan pääse tasapuolisesti osallisiksi. Tähän epäkohtaan haluan puuttua niin omalla toiminnallani kuin omalla politiikallanikin.

Mistä minä tulen?

Kuva: Markku TanoSynnyin Kolin vaaralle keskelle suomalaista kansallismaisemaa 90-luvun laman ravisuttamaan yrittäjäperheeseen. Sieltä tie toi Joensuun, Kuopion, Klaukkalan ja Hyvinkään kautta Helsinkiin lukioon, ja Helsinkiin olen nyt asettunut.

Nuorempana tapasin todeta, etten ole mistään kotoisin. Nykyään taas koen kodikseni sen paikan, jossa on minulle tärkeitä ihmisiä, mielekästä tekemistä ja jonka kaduilla tunnen hengittäväni tuttuja tuulia.

Nyt kotini on Helsingissä. Vaikka en ole varttunut täällä, olen luonut täällä itsenäistä elämääni. Koen, että minulla on sanottavaa Helsingistä, ja haluan kehittää sen oloja entistä paremmiksi. Jokainen kaupunki, jossa olen asunut tai viettänyt aikaani, on auttanut minua laajentamaan sekä Suomi- että maailmankuvaani.

 

Mitä olen tehnyt?

2011-2012 Kallion lukion johtokunnan opiskelijaedustaja

kevät 2011 Nuorten Ääni -toimituksen puheenjohtajiston jäsen 

2010-2011 Kallion lukion oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

2008-2010 Nurmijärven nuorisolautakunnan nuorisoedustaja

2008-2010 Nurmijärven nuorisovaltuuston jäsen

2008-2009 Klaukkalan yläasteen johtokunnan oppilasedustaja

2006-2009 Klaukkalan yläasteen oppilaskunnan hallituksen jäsen

 

Mitä minä arvostan?

Minulle kaksi tärkeintä asiaa ovat ihmisten ja ympäristön hyvinvointi. Kaiken toiminnan tulisi pyrkiä siihen, etteivät nämä kaksi asiaa olisi ristiriidassa keskenään, vaan päinvastoin tukisivat toisiaan. Se on mahdollista, kunhan pääsemme eteenpäin tästä ylikulutuksen suosta, jossa olemme rämpineet jo liian kauan.

Yhteiskunnassamme on niitä, joiden ääni ei kanna kaiken hälyn yli. Maa hiljaisia olisi kahta tärkeämpää kuulla myös poliittisessa päätöksenteossa. Minulle sanat tasa-arvoinen, solidaarinen ja ihmisläheinen kuvaavat ihanteellista yhteiskuntaa. Jokaisella tulee olla oikeus toteuttaa itseään, kunhan toiminnallaan ei vahingoita muita.

Yhteiskuntaa ei ole ilman yksilöitä, ja siksi yksilön hyvinvointi eheyttää koko yhteiskuntaa. Työ ja koulutus ovat tärkeitä osia elämässä. Jokaisella tulee olla mahdollisuus tehdä työtä ja kouluttautua omien kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti, ja tämän turvaamiseksi joustavien ja yksilöllisten ratkaisujen tulee olla mahdollisia. Materian haalimisen ja ulkoisen varallisuuden kartuttamisen sijaan tulisi voida valita vapaammat mahdollisuudet käyttää aikaa mielekkääseen tekemiseen, esimerkiksi läheisten ihmisten kanssa olemiseen, harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön. 

 

Miksi mukaan politiikkaan?

Päivittäin uutiset kertovat kauheuksista, joita maailmalla on tapahtunut. Pommit räjähtelevät, vanhemmat surmaavat lapsiaan, ihmisiä ammutaan kouluissa ja elokuvateattereissa. Jäätiköt sulavat, sademetsät hakataan, koralliriutat häviävät.

Nuo uutiset saavat uskoni ihmisten hyvyyteen ja ylipäätään tulevaisuuteemme horjumaan. Jokaisen uutisen jälkeen kuitenkin päätän, että valittamisen sijaan on tartuttava tekoihin. Koen velvollisuudekseni tehdä parhaani, jotta ihmiset ja ympäristö voisivat vähitellen paremmin ja jotta rakastaminen olisi helpompaa kuin vihaaminen.

Sisäisen pakon lisäksi politiikkaan hakeutumiselleni tässä vaiheessa elämää on toinenkin syy. Nuoret tarvitsevat äänitorvia, jotka eivät sano "nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta" vaan "nuorissa on voimaa ja tahtoa vaikuttaa, ja vaikuttaa me myös aiomme". Tällä hetkellä Suomessa kunnan- ja kaupunginvaltuutettujen keski-ikä on yli 50 vuotta. Tämä epäkohta poistuu vain, jos nuoret kokevat saavansa äänensä kuuluviin politiikan keinoin, ja parhaiten se tapahtuu nuorten ehdokkaiden välityksellä.