Mitä opimme koulussa Afrikasta?

25.7.2012 kello 22:27

Silja Uusikangas


Imperialismi, orjakauppa ja Ruandan kansanmurha. Hädin tuskin tämän verran käsiteltiin lukion historian kursseilla Afrikkaa, sekä pinta-alaltaan että väestömäärältään toisiksi suurinta maanosaa. Luin viime syksynä ylioppilaskirjoituksia varten 1500 sivua historiaa, ja esimerkiksi abikirjassa Afrikan historia kuitattiin yhdellä aukeamalla - siinä missä Kiinan dynastiat ja antiikkiset pylvästyypit päntättiin ja tentattiin perusteellisesti.

Hyvin usein keskustelua Afrikasta - sen energiavaroista, hallintojärjestelmistä, eri kulttuurien ominaispiirteistä tai talouspolitiikasta - tuntuu leimaavan mustavalkoisesti joko glorifiointi tai vastenmielisyys. Tutkittuun tietoon tai välttämättä edes omaan kokemukseen perustuvaa argumentointia kuulee valitettavan harvoin, tai sitten faktoina esitetään joskus jopa kontekstistaan irrotettuja yksityiskohtia. Lisäksi maanosan valtava kulttuurinen ja maantieteellinen monimuotoisuus tunnutaan unohtavan, kuten myös se kaikki historiallinen tausta, johon ei liity eurooppalaisia.

On monia syitä, miksi Suomen kouluissa tulisi opettaa enemmän Afrikan historiaa.

Ensinnäkään emme voi ymmärtää asioita, joita emme tunne. Kuunnellessani bussikeskusteluja ja tehdessäni epävirallisia gallupeja olen kuullut sanottavan, että Suomen katukuvassa näkyy liikaa somalialaisia. Asiasta kysyessäni vain vähemmistö on tiennyt, että Somalia on kärsinyt kenties historiansa pahimmasta nälänhädästä, ja että tälläkin hetkellä mahdollisesti 1,7 miljoonaa somalialaista elää kriisin keskellä maassaan. Moni ottaa kantaa seurauksiin tuntematta syitä edes pintatasolla.

Toiseksi suoranaisen rasismin kanssa tanssivat vihapuheet ja halu käpertyä kansallisvaltioiden helmaan suojaan ulkopuoliselta maailmalta vaikuttavat jo yleiseurooppalaisilta ilmiöiltä. Käsillä oleva talouskriisi luo jännitteitä myös kulttuurisesti ja maantieteellisesti samankaltaisten valtioiden välille, ja suurempi etninen tai kulttuurinen erilaisuus saatetaan nähdä kestämättömänä uhkana. Sisäänpäin kääntyminen on kuitenkin huonoin ratkaisu.

Maailmanhistoriassa parhaiten ovat pärjänneet ne valtiot, kansakunnat, heimot ja yksilöt, jotka ovat pystyneet toisaalta verkostoitumaan parhaiten, toisaalta oppimaan eniten muilta. Nyt oman järjestelmämme valuviat alkavat selvitä. Esimerkiksi kouluissa käytetään paljon energiaa Euroopan monin paikoin loisteliaan historian opiskeluun, mutta eikö nyt olisi aika laajentaa näkemystä ja ottaa oppia myös muilta, uusilta tahoilta? Nykyisen kaltaiseen eurosentrismiin ei ole enää varaa.

On totta, että koulujen opetussuunnitelma kasaa paljon painetta historianopettajien niskaan: neljään pakolliseen ja kahteen syventävään kurssiin tulisi sisällyttää tiedot niin apinankaltaisten esi-isiemme ruokavaliosta kuin toisen maailmansodan sotastrategioistakin. Maailmanhistorian kurssi antaa hieman varaa valita aihesisältöjä, mutta usein tunnutaan päätyvän Kiinaan, Japaniin tai Intiaan, sillä niiden rooli globaalissa markkinataloudessa on keskeinen. Tiedän, että monia opettajia tämä harmittaa, mutta aikataulu ei jousta. Aiheelle omistettuun kurssiin olisi lisäksi vaikeaa valita oleellisemmat Afrikan eri osien ja aikakausien tapahtumista ja saavutuksista.

En sano, ettei orjakaupasta tai kansanmurhista tulisi puhua koulussa, sillä yhtä lailla puhumme nykyisten Euroopan valtioiden alueella tapahtuneesta maaorjuudesta tai vaikkapa holokaustista. Ne ovat kuitenkin vain murusia, jotka liian usein määrittävät koko ajattelutapamme.

Ehdotan, että seuraavan kerran kun peruskoulun ja lukion historian kurssien sisältöä uudistetaan, keskustellaan myös syntyperäisten afrikkalaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Heillä voisi olla rakentavaa sanottavaa siitä, millaisten asioiden painottaminen olisi mielekkäintä, jotta eurooppalaiset nuoret saisivat maanosasta monipuolisemman ja kenties vähemmän tunne- ja enemmän asiapitoisen kuvan. Ainakin keskusteluun ja ja opetukseen saataisiin lisää näkökulmia.

Ylipäätään maailmanhistoriaa ei tulisi opettaa siten, miten eurooppalaiset ovat vaikuttaneet muuhun maailmaan. Mielekkäämpää olisi puhua siitä, miten maailman eri osat ovat vaikuttaneet - ja vaikuttavat - toisiinsa.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehden verkkosivuilla Megafoni-blogissa 14.4.2012, ja se on luettavissa täältä.

 

 

Tälle merkinnälle ei ole vielä jätetty yhtään kommenttia.

Lisää kommentti
 

Siljan blogi

Silja Uusikangas

 

.

Uusimmat merkinnät:


Lisää merkintöjä:

Hae merkintöjä avainsanojen mukaan

  • homoseksuaalisuus
  • kirkko
  • syrjintä
  • tasa-arvo
  • kristinusko
  • ihmisoikeudet
  • koulu
  • yhteiskuntaopin opetus
  • opetussuunnitelma
  • nuoret
  • poliittinen aktiivisuus
  • kulutus
  • elämäntapamuutos