Homojen syrjintä laillista syrjintää?

25.7.2012 kello 22:20

Silja Uusikangas


YLE uutisoi perjantaina 28.1., että homoparien rukousohjeesta tehty kantelu jätetään pöydälle tuomiokapitulissa.

Kirkkovaltuutettu Unto Kivimäki on valittanut tuomiokapituliin ohjeesta, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävien puolesta rukoiltaisiin. Vaikka valitus nyt jätettiin pöydälle, Kivimäki aikoo sanojensa mukaan jatkaa valittamista niin kauan, että valitus käsitellään. Tämä tarkoittaa, että tällä aikaa kirkolliskokous ei voi laatia pastoraalista toimintaohjetta asiasta. Kivimäki sanoo tuntevansa Raamatun läpikotaisin ja pelkäävänsä, että homoparien puolesta rukoileminen on ensimmäinen askel kohti heidän avioliittojensa siunaamista. Kuitenkaan tarkoitus ei ole eristää homoseksuaaleja kirkosta - vai onko?

Osa kirkon piirissä toimivista henkilöistä tuntuu tekevän kaikkensa, että heteronormin ulkopuolella olevat henkilöt tuntisivat olonsa mahdollisimman kiusalliseksi ja epämukavaksi. Esimerkiksi homoseksuaaleilta halutaan evätä kaikki oikeudet tunnustaa omaa identiteettiään kirkossa, ja heidät toivotetaan tervetulleeksi seurakunnan toimintaan vain, kun he muistavat piilottaa seksuaalisen suuntautumisensa. Toisin sanoen osan ihmisistä on pakko teeskennellä, jos haluavat harjoittaa uskontoaan julkisesti. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan seksuaalivähemmistön edustaja edes haluasi kuulua yhteisöön, jossa vastaanotto on tämän kaltaista - paitsi uskoessaan aidosti kristinuskon oppeihin ja Jumalaan.

Tätä miettii myös seurakuntanuori-biseksuaaliystäväni, jonka isä uhkasi heittää pois kotoa, jos poika kertoisi olevansa homo. Perhe ei tue, kirkko ei tue. Onko Jumala samanlainen Isä kuin se isä kotona, joka kieltää oman lapsensa synnynnäisen ominaisuuden vuoksi? Eikö Jumala pelasta Häneen uskovat, myös homot? Miksi kirkko siunaa eläimiä, muttei homoja?

Mielestäni vaatimus kieltää homopareilta rukouksen vastaanottaminen, joka kuuluu esimerkiksi heteropareille automaattisesti, on syrjintää. Suomen lainsäädännössä sanotaan, että syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on vastoin lakia. Myös Suomen perustuslaki sanoo seuraavaa: ”Ihmisoikeudet ovat universaaleja eli jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia, niin silloin on kyse syrjinnästä.” Onko Raamatun sana tässä tapauksessa painavampi kuin maan laki? Miksei sitten esimerkiksi aviorikoksesta kivitetä? Se, että ennen on ajateltu yhdellä tavalla ei tarkoita, että täsmälleen niin pitäisi ajatella kahdentuhannen vuoden kuluttua.

En voi käsittää, ketä homoparien puolesta rukoileminen - tai vaikkapa avioliittoon siunaaminen - todella vahingoittaa. Kivimäki taistelee vakaumuksensa puolesta, mutta tasa-arvoa vastaan. Seksuaalivähemmistöjen edustajille kirkon siunaus olisi merkittävä askel kohti hyväksyntää ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Silti edelleen valitettavan moni kärsii koko elämänsä henkisesti tästä hyväksynnän puutteesta ja elää epätyydyttävän elämän vain siitä syystä, että syntyi yhdeltä ominaisuudeltaan erilaiseksi kuin suurin osa väestöstä.

Onneksi Kivimäen kanta ei edusta koko evankelisluterilaisen kirkon kantaa, ja monet pitävät oikeutta tunnustaa rakkautta tärkeämpänä kuin velvollisuutta rakastaa vastakkaista sukupuolta. Arvostan seksuaalivähemmistöt hyväksyvää sävyä, jolla esimerkiksi Kirkko & Kaupunki -lehti kirjoittaa. Toivon kaikilta niin kirkon piirissä toimivilta kuin muiltakin henkilöiltä vakavaa pohdintaa siitä, mitä homoseksuaalisuuden hyväksyminen heteroseksuaalisuuden rinnalla vie keneltäkään pois.

Kirjoitus on julkiastu Suomen Kuvalehden verkkosivujen Megafoni-blogissa 1.2.2011 ja on luettavissa myös täältä.

tag_blue ihmisoikeudet, kristinusko, tasa-arvo, syrjintä, kirkko, homoseksuaalisuus

 

 

Tälle merkinnälle ei ole vielä jätetty yhtään kommenttia.

Lisää kommentti
 

Siljan blogi

Silja Uusikangas

 

.

Uusimmat merkinnät:


Lisää merkintöjä:

Hae merkintöjä avainsanojen mukaan

  • homoseksuaalisuus
  • kirkko
  • syrjintä
  • tasa-arvo
  • kristinusko
  • ihmisoikeudet
  • koulu
  • yhteiskuntaopin opetus
  • opetussuunnitelma
  • nuoret
  • poliittinen aktiivisuus
  • kulutus
  • elämäntapamuutos